Minusta ja meistä

Olen koulutukseltani agrologi (amk) oikein pitkän linjan kautta ja tähän asti parhaat työvuoteni olen viettänyt maatalousneuvonnan parissa. V. 2008 alussa tein hypyn tuntemattomaan kokeillakseni, onko Elämällä minulle vielä jotakin uutta annettavaa ja heittäydyin yrittäjäksi.

Aloitin koulunkäyntini v. 1961 ja sitä onkin sitten riittänyt näihin vuosiin saakka. Se ensimmäinen kouluni oli Jukojärven koulu Keuruulla. Toisen luokan joululoman aikaan perheeni muutti isän työn perässä Jyväskylän maalaiskuntaan, ja koulunkäyntiä jatkoin Jyskän kansakoulussa. Neljännen luokan jälkeen pääsin oppikouluun, joten seuraavat viisi luokkaa kuljin Jyväskylän Normaalilyseossa. Menestys oli vaihtelevaa, sillä mielenkiintoni kohdistui enemmän hevosiin kuin koulunkäyntiin...

Keskikoulun jälkeen halusin hevostalouskouluun, mutta koska en sinne päässyt, päädyin Jokioisten käytännöllistietopuoliseen karjanhoitokouluun. Muutaman viikon olin karjakkonakin, mutta koulu kutsui jälleen, nyt Ilmajoelle karjantarkkailukurssille. Pari vuotta olin sitten "tarkastuskarjakkona" Kyyjärvellä, kunnes piti taas päästä opiskelemaan. Nyt oli vuorossa Karjatalousopisto Kuopiossa. Karjatalousteknikkona aloitin varsinaisen työurani, mutta silti vielä piti päästä koulunpenkkiä kuluttamaan: työn ohessa onnistuin keskiasteen koulunuudistuksen myötä pätevöittämään itseni agrologiksi, sittemmin raavin vielä kasaan ammattikorkeakoulututkinnonkin. Jonkin aikaa eli kymmenen opintopisteen verran kuljin myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon perässä, mutta siitä luovuin, koska se ei enää tuntunut merkitykselliseltä millään lailla. Mutta valitsinko minä alan vai valitsiko ala minut? Lehmät ovat joka tapauksessa mukavia ja lempeitä otuksia, ja maanviljelijät mitä monipuolisin ja upea joukko kanssaihmisiksi työn puitteissa!

Matkan varrella olen saanut myös perheen, jonka parissa on Elämäni paras saavutus: neljä poikaa, joista on kasvanut jo komeita nuoria miehiä. Lapsenlapsiakin on kertynyt kolmin kappalein: ensin Olavi, joka on jo reipas tokaluokkalainen, sitten pikkuprinsessainen Inka sekä kesällä -10 syntynyt peikkopoika Erkki. Perheeseeni on aina kuulunut myös eläimiä: koiria, kissoja, kilpikonnia, hevosia, vuohia, lampaita, kanoja, ankkoja, hanhia, lehmäkin, sekä runsas kokoelma erilaisia kasveja, sekä tupakukkia että ulkona kasvavia. Vuohet ja lampaat ovat kuitenkin ajan kuluessa jääneet kokoelmasta, samoin lehmä.

Elämän koulu, se jatkuu kumminkin...