Viljelykset

Maan möyriminen on aina ollut minulle jotenkin innostava ja terapeuttinen asia. Toimittuani toista kymmentä vuotta luomuneuvojana, halusin kokeilla myös itse, kuinka maa taipuu minun käsissäni ja niinpä vuokrasin muutaman hehtaarin peltoa ja tein luomusopimuksen.

V. 2008 olin ensimmäistä vuotta maanviljelijä, koneina talikko, lapio ja kottikärryt. No, onhan toki olemassa myös urakoitsijoita, onneksi :) Ensimmäisenä vuonna toinen puoli vuokrapelloista oli viherlannoitusnurmena ja rehuvirna ja italianraiheinä kasvoivatkin varsin hyvin. Toiseen puoliskoon kylvettiin seosvilja ja sen alle timotein ja valkoapilan seos.

V. 2009 oli menossa siis toinen vuoteni luomuviljelijänä ja samalla toinen siirtymävaihevuosi luomuun. Edellisen vuoden viherlannoituslohkoista isoimpaan kylvettiin touko-kesäkuun vaihteessa Kruunu-kevätvehnää, toiseksi suurimpaan kuoretonta Rhiannon-kauraa sekä kolmanteen pikkulohkoon valkolupiinia. Neljäs lohko sai puskea nurmea hevosteni talvieväiksi.

Oman vajaan hehtaarin peltolohkoni sain suoraan luomuhyväksytyksi, sillä se on ollut hevosten laitumena parikymmentä vuotta, ilman väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Valtaosaan laidunta kylvin täydennyskylvönä lisää nurmensiemeniä, mutta osa kynnettiin ja jyrsittiin vihannesmaaksi ja siinä kasvoi kesäkurpitsaa, sokerimaissia, punakaalta, perunaa, punajuurta, sipulia, avomaankurkkua, naurista ja hernettä. Osa oli viherlannoitusalaa ja siinä kasvoi seoksena sinilupiinia, keltalupiinia, auringonkukkaa, italianraiheinää, veriapilaa, persianapilaa ja aleksandrianapilaa.

Heinäkuun loppupuoliskolla alkoi sadonkorjuu ensimmäisten kesäkurpitsoitten tultua syömäkokoisiksi. Kesäkuun ensimmäisen viikonlopun ja heinäkuun alun hallayöt koettelivat kylmin kourin vihannesmaatani, varsinkin avomaankurkkua, mutta aivan kunnollista satoakin syntyy.

Tänä vuonna, 2010, kylvettiin viime vuoden viljalohkoille rypsiä ja loppuosa sai olla edelleen nurmena. Vihannesmaa laajeni ja sinne kylvin ja istutin jälleen mm. papuja, kesäkurpitsaa, sokerimaissia, kyssäkaalta ja sipuleita, kurkkua sekä perunaa. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sain jälleen kokea, mitä halla saa aikaan: pavuntaimet paleltuivat hengiltä ja kurpitsoista ja kurkuista päällimmäiset lehdet mustuivat. Satotoiveet putosivat lähemmäksi maan pintaa. Elokuun lopulla iski jälleen halla vieden kaikki kurkut ja etanat valtasivat kaalimaan, mutta sipuli sentään menestyi kohtalaisen hyvin. Satoa riittää omaan käyttöön, mutta myynnistä ei tarvitse edes haaveilla!

Nurmilohko kynnettiin sadonkorjuun jälkeen, äesteltiin pariinkin otteeseen ja kylvettiin rukiille. Vaikka kylvöpäivä olikin vasta syyskuun 8. päivä, sää suosi rukiin orastumista ja kun kolme viikkoa kylvöstä oli kulunut, oli näkymä jo ilo silmille:

Rukiin lajike on virolainen Sangaste, jonka on jalostanut "ruiskreivi" Friedrich von Berg (1845-1938).